Aina samaa!

Tilanne on nyt se, että peyotea syntyy. Ei auta mikään. Gütermannin 9/0-helmistä tein kaksi ranneketta, jotka ovat keväisiä, ja etten sanoisi, nuorekkaita! Lukko-ongelman ratkaisin tällä kertaa lukottomuudella; viritin peyotenauhan päihin äks-mallisesti joustolangan. Kaikki on suhteellista: helmeilemätön toverini katseli rannekkeita ja tuumi: "Näissä on ollut väsääminen!" Totesin, että helppoja ja nopeitahan nuo, kun käytin isoja 9-helmiä. "Isoja...?" Seuraavaksi taas delicoilla, nääs!



Kävin uudessa nettikaupassa, Helmitaulussa. Helmet pussahtivat postilaatikkooni suorastaan ennätysajassa. Suosittelen!

Entropia vähenee

Minua kiehtoo loputtomasti se, kuinka säilytysastiassaan valtoimenaan pyörivät siemenhelmet saadaan muutaman tunnin työllä ("muutama" on viitteellinen käsite) asettumaan kauniiksi tasaiseksi pinnaksi. Transformaatio on ällistyttävä, ja itse voi tuntea tyytyväisyyttä ollessaan muutoksen väline.

Rannekoru on tehty peyote-tekniikalla japanilaisista 11/0 siemenhelmistä. Sekoitin yhteen kahta sävyä, ruusubeigeä ja vaaleaa kanervaa, jolloin pinta sai hieman elävyyttä. Kokeilin ensimmäistä kertaa itsetehtyä pötkylälukkoa, ja se onnistui mielestäni hyvin.


Siemenhelmien kanssa puljaamisesta kumpuava tyydytys on samanlaista, kuin mitä saan origamien tekemisestä. Ensin on vain sileä neliönmuotoinen paperi, mutta lopputulos voi olla mitä vain. Usein se on seinään heitetty paperitollo. Joskus kuitenkin onnistaa. Tämän lohikäärmeen ohje löytyy John Montrollin kirjasta Mythological Creatures and the Chinese Zodiac in Origami.

Sminki pinki!

Pikkusisko sai viimein korunsa, joten uskallan julkaista kuvat täällä (terveisiä hänelle!). Ensin valmistui ruusukvartsia, Swarovskin "light rose"-sävyisiä kristalleja ja lasihelmiä sisältänyt kaulakoru. Sitten iski epäilys, että tulikohan tehtyä arkikäyttöön liian näyttävä viritys. Kasasin vielä kaupan päälle lasihelmiketjun. Molemmat ovat lyhyitä kaulaketjuja.

Aina ei käy niin kuin luulisi

Ei kannattaisi paukutella henkseleitä. Juhlavaatetus (ja etenkin sen väri) meni uusiksi ilkeiden vähittäismyyjien takia (sopivaa paitaa ei löytynyt). Niinpä yritin kehitellä uutta korua, kuumepäissäni, häitä edeltävänä iltana, omista kätköistä löytyvistä helmistä. Monimutkaisuuksiin ei ollut aikaa eikä aivoja. Helmeilijän ylpeys ei kuitenkaan olisi kestänyt ilmestyä juhliin ilman omatekoista korua. Tulos näkyy tässä: pitkä helmikoru siemenhelmillä, Swarovskin helmillä ja kristalleilla.

Juhlistusta part deux

Juhlaeleganssistani puuttuu vielä choker. Tehdään läjä, ja katsotaan mitä tapahtuu.


*Kolme tuntia ähräystä, helmien kaivamista pöydän ja sohvan alta sekä kirosanoja*

Tadaa!


Choker on niin jäykkä, etten saanut taivuteltua sitä kuvauksellisempaan asentoon. Tarjolla on vain tällainen lähikuva. Panta lepää kuvassa keskimmäisenä, ympärillä on aiemmin valmistunut pitkä helminauha. Äksänmuotoisten tuplaputkien välissä seikkailee erinäisiä lasihelmiä ja Swarovskeja.