Vem kan segla förutan byxor

Elämäni hermokeskuksessa on tällä viikolla harvinaisen kiireistä. Koruhommeleille on aikaa aikaisintaan lauantaina, jos silloinkaan. Ehdin kuitenkin ikuistaa tällä viikolla saapuneen 2 Bead Or Not 2 Bead-lähetyksen. Paketin matka kesti neljä viikkoa ja se saapui neljä helmeä vajaana. Hmphf. Kenenkään aika ei ole niin pitkä, kuin hänen, joka odottaa pakettia. Neljä viikkoa. Tilasin ensimmäistä kertaa kullattuja korunosia tilaustyöhön, samaa työtä varten tilasin Swarovskin isoja venkulahelmiä. Ylimääräisenä tilaajalahjana sain kerrankin jotain käyttökelpoista: Balin kukkaspacereita!



Lupaan vähentää kummittelua. Vastedes postailen kuvia vasta sen jälkeen, kun kaikki amerikkalaiset ovat lopettaneet bloggaamisen ja menneet nukkumaan.

Jännittävyyden ytimessä

Sunnuntaina tuijottelin tarvikelaatikkooni, ja odottelin jumalaista inspiraatiota. Sitä ei tullut. Sen sijaan tein jälleen kerran käytännöllisen korun, jota voi pitää töissä. Olisi tietysti paljon jänskempää tehdä näyttäviä kristalli- ja korukivihässäköitä, mutta kun tilaisuuksia sellaisten korujen käyttämiseen on niin vähän! Nyyh! En halua tehdä koruja laatikkoon odottamaan vaan käytettäväksi. No, keväällä on häät tiedossa, ja tilaisuus on otollinen hillittömään bling-blingiin.

Monirivisten symmetristen kaulakorujen tekeminen on "hauskaa". Tein lyhyemmän ketjun ensin, ja sen jälkeen alkoi pidemmän ketjun mittailu ja delicoiden laskeminen, jotta sain särmikkäät lasihelmet vuorottelemaan nätisti.

Phase 2

Kent Blogger ei haluaisi maailman näkevän näitä kuvia. Ehkäpä silti onnistun tällä kertaa tuomaan ne julki. Kyseessä on siis kakkosvaihe edellisen postauksen rannekorusta. Vaihdoin lukon hopeahässäkkään, joka "kohottaa teoksen taiteellista kokonaisvaikutelmaa ja pitää korun ehkä kiinni ranteessa". Aloittelijoiden puuhastelua tuon hopean kanssa tämä on, mutta oppia ikä kaikki, joohan?

Simple things

Ensimmäinen peyote-tekniikalla tehty koru on valmis! Muutama ilta siinä vierähtikin, aloittelijalta. Rannekoru on tehty tummanharmaista (hopeasisuksellisista) ja galvanisoiduista delicoista. Valokuva ei tietenkään kerro sitä, miten valo läikähtelee helmissä. Lukkosysteemi on sittemmin ideoitu uusiksi, joten kuvassa ei ole lopullinen versio, joka on vasta pääkopassa! Sain bussissa istuessani aivomyrskyn aiheesta. Bussissa tulee istuttua viikoittain tuntitolkulla, joten funtsuaikaa riittää. Ideoilla on tosin tapana kadota päästä, jos niitä ei kirjaa ylös. Ha! Olen ostanut laukkuuni pienen, kovakantisen, blancon muistikirjan juuri tätä tarkoitusta varten. Muy professional!
Verrokkina esittelen aiemmin valmistuneen korun, joka on tehty kudonta-tekniikalla. Delicoita tässäkin, "luster"-pintaisia ovat. Yksinkertaisia, mutta minä tykkään.

Selityksen makua

Täydellisessä maailmassa helmiharrastaja tehtailee viikonloppuna n+1 korua, joista hän postittaa valokuvia blogiinsa asiallisilla, mutta ah niin nokkelilla, kuvateksteillä varustettuna. Mitäpä minulla on lukijalle tarjota tänä bussilakon synkistämänä maanantaina? Ei mitn! Nada! Hävettääkö? Hävettää! Tekosyiksi tarjoilen seuraavaa: Amerikasta tilattu tarvikepaketti ei saapunut vieläkään, joten tilaustöitä varten tilatut korunosat ovat viipyneet matkalla jo 2 viikkoa (yleensä posti tulee sieltä viikossa). Lisäksi keski-ikäisyys ei tule yksin, vaan jäytämällä tukirankaa: kylki nasahti lauantaina kipeäksi. Kun mikään asento ei ole hyvä, ei kannata selkä ässänä ruveta hämpläämään helmiä. Sunnuntaina sitten tempaisin kahden tunnin päikkärit. Kun tähän lisätään vielä paha tietokonepeliaddiktio (Lord Of The Rings: The Battle For Middle-earth... pakko niitata vielä muutama örkki...), niin eihän sitä enää koruilemaan veny. Ensi viikonloppuna sitten....?

Helmiharrastuksen myötä olen hankkinut uusia tapoja, joista tässä nro 1. Ennen imurointia olohuoneen sohvanurkka käydään kontillaan läpi, ja mattoa tuijotetaan ja harotaan tarkkana kuin porkkana. Maton kulmia nostellaan, ja parhaimmillaan sohvaakin siirretään. Saldo on yleensä aika hyvä. Käytän itse ja suosittelen!