Pitkän linjan helmeilijä

Ammoisina aikoina särmikkäistä lasihelmistä valmistuneet mustat kukkaset muuntuivat vihdoinkin kaulakoruksi saaden seuraansa muita lasihelmiä ja violetteja Swarovskeja. Never say never! Kuvasta tuli varsin töhkäinen, kun se piti kuvata aamulla huonossa valossa ja hirveässä kiireessä.


Kesäkuussa pääsen Tokioon, ja ankara googlettaminen on alkanut tuottaa tulosta. Asakusabashin kaupunginosa on väärällään helmikauppoja, ja meikämannella on kaikkien puljujen osoitteet. Ruahaha! Yhdelläkin firmalla on kolme kauppaa samassa kaupunginosassa: pääliike, sivuliike ja Swarovskikauppa. En kestä! Alustavien tutkimusteni mukaan helmet ovat melkoisen halpoja tuolla päin maailmaa, joten täytyy jättää matkalaukkuun reilusti tilaa saaliille.

Internetin ihmeellinen temppukerho

Vaihdoin roinat uuteen Bloggeriin. Toivottavasti homma pelittää nyt paremmin ja kommentit tulevat perille!

Seuraavaa riipusta ei voi syyttää omaperäisyydestä, sillä viime aikoina korublogeissa on nähty paljon vastaavanlaisia hopealankaan kieputettuja virityksiä. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta tehdä viistehiotuista 8 mm fluoriittihelmistä värisarjaa ja kiinnittää niitä muinaisella hopeakurssilla valssattuun siksakrunkoon.

Kevättä odotellessa

Maisemat ulkona ovat vielä niin haljuja, että innoitus löytyy helmilaarin ruskeasta osastosta. Näitä koruja väännellessä on kulunut ilta jos toinenkin tv:n ääressä silmät sikkaralla. Alun perin ajatuksena oli luoda yhteensopiva setti, mutta taas kävi toisin. Nämä kaulakorut toimivat paremmin yksinään.

Ruskeassa delicapannassa roikkuu Artbeadsilta ostettu kaiverrettu simpukankuoririipus. Lukon idea on saatu Beadwork-lehden numerosta Dec2005/Jan2006. Peyote on parasta. En kyllästy ikinä!


Ruskean lariatin voi kieputtaa kaulan ympärille miten parhaaksi katsoo. Helmiketju on delicoilla tehtyä yhden langan suorakulmapistoa. Savukvartsiriipus on Ullalta.

None more black!

On se yksi ällistyksen myllistys, että en ole aikaisemmin tehnyt mustaa korua. Pelleilyä ja itsensä huijausta! Jotta pois vehtailu ja bläkkikset kehiin. Sopii kaikkeen vaatetukseen, on ajaton, ja sitäpaitsi on musta. Pitkässä kaulakorussa majailee erinäisiä lasihelmiä ja muutama helmistä tehty helmi. Nimensä on Dahlia (ei elokuvan vaan kirjan mukaan!)


Mustasta on vain lyhyt henkinen loikka tummanpunaiseen. Granaatit saivat kavereikseen delicoita ja Swarovskeja (sävyltään Burgundy). Kolmirivinen ranneketju Greta pysyy yllättävän mukavasti paketissa ilman korunjakajia. Pidän hänestä kovin.

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

Pahoittelen, että edellisen postin kommentit oli jäänyt munimaan moderointiin. Olin näjet hätäpäissäni naksutellut rasteja vääriin ruutuihin kojelaudan puolella ja lähtenyt sitten lomille. Tonttu mikä tonttu!

Toveri täytti vuosia, ja tein lahjuksen. Ajatus oli tuottaa tyylikästä monokromaattista. Tuliko sittenkin ankeaa valjuutta...? No, turha rypistää, kun on jo puntissa! Kaksirivisessä ranneketjussa on hopeaa, kuukiviä, Swarovskeja ja vuorikristallia sekä delicoita.

Isa ja helmi

Korujen tekoa olen harrastanut jo reilun vuoden päivät. Makeanvedenhelmiä olen hamstrannut kuin jyrsijä pähkinöitä konsanaan. Lienee vain luonnollista tässä vaiheessa kursia kasaan ensimmäinen... ...helminauha! Jipii! Heti tulee arvokkaampi olo, kun simpukan vierasesineitä roikkuu kaulan koristeena.

Liikaa porvallisuutta karsin tekemällä nauhasta epäsymmetrisen ja lisäämällä Hill Tribe-riipuksen.

Hopeakurssin jatkopalat

Hopeakurssin jälkimmäisellä puoliskolla tuli tuotettua seuraavanlaista. Ensimmäisenä ihan peruskamaa: oiliketju. Helppo ja nopea tehdä, sekä mukavannäköinen, tietty!


Romanovketju helmillä olisi sellaisenaan liian prameileva, joten tein vain pikku pätkän, jonka pujotin kaulapantaan. Tarkkasilmäinen ketjunpunoja huomaa, että ametistit on kiinnitetty vääriin lenkkeihin. Voin kertoa, että se oli äärimmäisen työlästä, tuo väärin tekeminen. Lopputulos on onneksi kuitenkin ihan siisti.


Ketjunpunonnan lisäksi pääsimme valssaamaan, tuloksena Karpalo-riipus.